Thursday, 27 February 2014

Varovainen ehdotus Suomen koulutusjärjestelmälle

Kävin kouluja Suomessa yli 15 vuoden ajan ja pääsin kokemaan peruskoulun, lukion ja ammattikorkeakoulun. Kauppakorkeaan minua ei ikinä hyväksytty vaikka kolmesti hainkin.
Aloitin yliopistossa opiskelun vasta Australiassa.

Olen katsonut nyt muutaman vuoden ajan paikallista koulumeininkiä ja se eroaa Suomen järjestelmästä omine piirteineen. Australiassa koulut on jaettu julkisiin ja yksityisiin ja jokaisessa peruskoulussa käytetään koulupukuja. Opettajia nimitellään sukunimellä. 

Hyi sanoisi suomalainen! Eihän noin voi kohdella lapsia.

Toisaalta, auktoriteetti ja kaapin paikka tiedetään jo pienestä pitäen.

Olen paljon muistellut mukavia aikojani Suomen koulutusjärjestelmässä. Muistan varsinkin lämmöllä ne ajat jolloin opiskelin tradenomiksi ammattikorkeakoulussa. Nyt olen vertaillut niitä omiin opintoihini.




1. Muistan, kuinka ensimmäisenä vuotena AMK:ssa luokallani oli hurja määrä oppilaita. Seuraavana vuotena puolet olivat lähteneet kauppakorkeakouluun. Nämä ovat siis ihmisiä, joilla ei ollut alunperinkään tarkoitusta lukea tradenomiksi, tai he vain kokeilivat sitä. Samalla he veivät paikkoja sellaisilta opiskelijoilta, jotka olisivat oikeasti halunneet tradenomeiksi.

Mistä tiedän tämän? Siksi, koska olin itse yksi näistä opiskelijoista! En halunnut aluksi opiskella tradenomiksi ollenkaan..

Tätä ongelmaa ei ole Australiassa, koska yliopistoon haetaan, jotta saadaan työpaikka - jolla rahoitetaan elämä. Yliopistot maksavat rahaa - ja se aiheuttaa sen, että suomalaisille mahdollistettua kouluhyppelyä ei harrasteta läheskään niin paljoa. Vaikka australialainen koulu maksaa, on silti kaikilla samat lähtökohdat kuin suomalaisillakin. Miksi muka!?

Jokaisella opiskelijalla on mahdollisuus hakea valtion HECS-opintolainaa, jolla rahoitetaan opinnot. Itse oppilaalle ei tule kuluja, mutta velkataakka on selässä ensimmäisestä päivästä lähtien. Päätökset koulutuksesta ovat yllättäen tarkempia ja niissä pysytään.

Velan takaisinmaksu alkaa vasta, kun oppilaan vuositulot ylittää 51 309aud. Velkojat eivät iske heti kun koulu loppuu, vaan vasta kun sinulla on tukevat tulot ja voit oikeasti maksaa velkaa takaisin.
Helppoa eikö?


---------------------------



1.5 Muistan, kuinka koulussani, ja monen muunkin ystäväni koulussa oli useita ikuisuusopiskelijoita. Sellaisia, jotka istuivat koulun kirjoilla useita vuosia käymättä koulua. Kuulemani mukaan ne maksavat kouluille järjettömiä summia - koska näille pitää varata tietenkin tilaa, ruokaa ja muita resursseja.

MTV Uutiset kirjoitti neljä vuotta sitten, että opiskeluajasta on tullut "aikuisten leikkikehä":

"Suomi on jatkuvasti huolissaan työvoimastaan, ja haluaisikin pidentää työuria venyttämällä niitä yläpäästä ja nopeuttamalla opintoja elämän alkuvaiheessa. 
Vuoden 2010 selvityksen mukaan vain runsas kolmasosa suomalaisista yliopisto-opiskelijoista suoriutuu vuodessa opiskelujen minimivaatimuksista.
Aalto-yliopiston professorin Vesa Puttosen mielestä opintojen pitäisi maksaa.
- Opiskelu katsotaan ilmaishyödykkeeksi, ja siihen suhtaudutaan siksi liian vapaasti. Jonkinlainen maksullinen yliopisto-opetus olisi ehdottomasti ratkaisu tähän kysymykseen, Puttonen sanoo."

Tämäkin ongelma siis voisi ratketa pienellä nimellisellä maksullisuudella.


------------------------------



2. Muistan, kuinka moni opiskelijatoverini jätti menemättä tentteihin koska oli darra - tai joku muu syy. "Sama se, voi jättää uusintaan"

Suomessa voi uusia tenttejä - Australiassa ei. Jos ei läpäise, niin kurssi suoritetaan kokonaan uudestaan. Siksi suurin osa läpäiseekin kaiken kerralla!

Yliopistoon on tultu kouluttautumaan. Työelämän ihmiset joko sovittavat työn kouluun, eikä toisinpäin. Jos tilanne on mahdoton, on mahdollista mennä avoimeen yliopistoon ja hankkia tutkinto sitä kautta.


---------------------------------------



3. Muistan, kuinka moni kauppislainen ystäväni opiskeli suurimman osan jutuista kotona ja tenttivät itsensä valmiiksi. Gradun esitteleminen oli ainoa kerta, kun he olivat puhuneet tuntemattoman ihmisjoukon edessä. Esitelmiä ei ollut tarvinnut pitää. Tämä näkyikin heti Australian yliopistoissa joissa esitelmiä on yleensä vähintään kaksi per kurssi. Vain gradun esittäneet oppilaat olivat luonnollisesti kauhuissaan! Eikä näitä oppilaita ollut vain Suomesta vaan ympäri eurooppaa..


--------------------------

Suomessa on helkkarin hieno koulutusjärjestelmä joka tuottaa parhaimpia oppilaita. Se ei silti tarkoita sitä, etteikö sitä voisi parantaa ja esimerkiksi ottaa mallia muualta. Tiukemman linjan ottaminen ja periksiantamattomuus lepsuilussa voisi toimia myös Suomessa. Pienellä pakolla saadaan opiskelija kuin opiskelija motivoitumaan ja tekemään töitä esim. aikamääreen rajoissa. Pakko kun on paras muusa.

Tuskin tulokset ainakaan laskevat, jos potkimme oppilaita hieman lujempaa persiille.

10 comments:

  1. Nythän tämä hiukan muuttuu, kun pian uudet ylioppilaat ja jo yhden opiskelupaikan saaneet hakevat korkeakouluihin eri kiintiöissä. Vai muuttuuko, sitä ei kukaan tiedä.

    Työskentelen lukiossa opona ja ajattelen, että yksi iso ongelma on se, että meillä ei ole aikaa ammatinvalinnanohjaukseen. Suositus 250 opiskelijaa/opinto-ohjaaja toteutuu vain harvoin, ja silloinkin se tarkoittaa, ettei henkilökohtaiseen ohjaukseen jää aikaa kuin joitain tunteja vuodessa oppilasta kohti. Luokaton lukio on jo itsessään niin vapaa ja korostaa valintoja, että monelle tulee valinnanmahdollisuusähky. Ei valinnanvapaus ole enää vapautta, jos se on ainoa vaihtoehto.

    Lisäksi painotamme nykyisin todella paljon oppimistyylien erilaisuutta. Koska monella on esittää oppimisvaikeuksistaa paperi, jonka perusteella luokan edessä yksin esiintyminen ja esitelmien pitäminen on mahdotonta, niitä ei lopulta aadita keneltäkään. Lisäksi kurssit on tumpattu niin täyteen asiaa ja ryhmäkoot ovat isoja, että opettajilla ei ole aikaa järjestää aikaa esitelmille. Ongelma korostuu entisestään, kun yliopistolla luennoidaan 200:lle opiskelijalle.

    Suomen ilmainen koulutusjärjestelmä on hieno, mutta se johtaa siihen, että jokaista opettajaa kohti on aivan käsittämätön määrä opiskelijoita. Ja se väistämättä vaikuttaa siihen, miten opetus järjestetään.

    Ja kuten sanot, mutta viittaat vähän eri ongelmiin, rahalla tämä ongelma saataisiin varmasti ratkaistua. Isompi poliittinen kysymys onkin, kenen rahalla.

    ReplyDelete
  2. Tämä tieto on ongittu yhteishakua koskevilta sivustoilta ja en ole saanut siitä täysin selkeää käsitystä, mutta käsittääkseni nyt jo ammattiin valmistunut opiskelija ei voi enää hakea uuteen ammattikouluun nuorisopuolelle, vaan haun täytyy suuntautua aikuispuolelle tai korkeakouluun. Olen käsittänyt että tällä nimenomaan yritetään vähentää koulun keskeyttämistä ja lisätä motivaatiota mutta mielestäni tällainen järjestelmä ei tunnu kovin toimivalta, sillä on varmasti monia jotka eivät pysty täyttämään aikuiskoulutuksen kriteerejä (jotka toki vaihtelevat kouluittain) tai pisteet eivät riitä hakemaan korkeakouluun, ja jos otamme esimerkiksi kuva-artesaaniksi opiskelleen henkilön, joka ei työllisty alallaan ja haluaisi opiskella uuden ammatin mutta ei voi edellä mainituista syistä hakeutua uudelleen koulutukseen, tämä tarkoittaa sitä ettei hän voi saada uutta ammattia ja on todennäköistä että hän jää jopa työttömäksi.

    En tiedä millainen olisi hyvä ratkaisu opiskelumotivaation lisäämiseen ja muuhun vastaavaan, onko se ehkä jokin maksu tai muu, mutta tällainen ratkaisu ei ainakaan tunnu kovin toimivalta, mikäli tämä pitää tosiaan 100% paikkansa.

    ReplyDelete
  3. Kauheassa kiireessä pikainen kommentti:
    Kun oppilas lähtee valitsemaan tulevaa ammattia, ei kannata valita pelkästään"mutt-kun-mä-haluun"- tuntumalla. Pitäisi ottaa selvää myös työsllistymismahdollisuuksista. On aloja, joilla työllistyy ja aloja, joilla todennäköisesti EI työllisty.
    On hieno juttu, jos voi elättää itsensä unelma-ammatissaan, mutta kaikille se nyt vaan eiole mahdollista, joten vaihtoehdot kannattaisi tarkistaa.
    Jo yläkoulussa törmää hyvin usein siihen, että oppilas ei käy tunneilla, jättää työt tekemättä (eihän se ole työtä, kun siitä ei saa rahaa) ja silmät pyöreinä ihmettelee, että "mitä mä hyödyn tästä", kun jakson lopussa saa kouraansa paksun pinon paperia, ja tiedon, että kurssi ei mene läpi ellei näitä tehdä!
    Yhä useampi yläkouluainen onnistuu keplottelemaan itsensä läpi armovitosilla, viime hetkillä täytetyillä monisteilla, joista ei taatusti jää mieleen mitään.
    Samat tyypit haluavat lukioon, yliopistoon jne., vaikka opiskeluatitoja ei ole eikä halua oppia niitä, koskak ehtii ne sitten seuraavassa koulussa.
    Maksullisuus voisi olla yksi tapa antaa motivaatiota, kunhan samalla ei viedä opiskelumahdollisuutta niiltä, jotka haluavat oppia vaikka eivät olekaan kulta- tai edes hopealusikka suussa syntyneitä.
    Auktoriteetti on myös monilta opettajilta hukassa, mutta ei sitä pelkällä sukunimen käytöllä saa. Ehkä opettajankoulutuksessa ei kiinnitetä tarpeeksi huomiota siihen, että oppilaita on niin monenlaisia, hankalienkin kanssa pitää tulla toimeen?
    Tässä pari ajatusta asiasta.(Aihe niin mielenkiintoinen, että varmaan palaan siihen omassa blogissani jossainv älissä!)

    ReplyDelete
  4. http://elama-on-ehka.blogspot.fi/

    ReplyDelete
  5. Jotenkin todella lyhytnäköistä ajatella, että jos opiskelu maksaa niin sillon harhavalintoja on vähemmän? EI NÄIN. Jos se maksaa se motivoi? EI NÄIN. sä vedät nyt parista lusumesimerkistä isoja puroja. Usein tosiaan amkin ja yliopiston aloittava voi olla about 19 vuotias. Siis valinta voisi olla oikeampi jos se maksaa enemmän? sitten sitä miettisi enemmän..EI NÄIN. Jotenkin ajatusmaailma siitä että noilla lukukausimaksuilla saavutetaan parempia tuloksia tai jotenki tehokkaampaa opiskellua on niin väärä! (siis minun mielestä) Kun mitkään tulokset ei kuitenkaan todista, että näin olisi.Vai todistaako? EI. Ja mä olen todella perehtyny tähän aiheeseen.Ehkä se kertoo juuri tästä nykymaailmasta ja (kenties sinun kauppilaisesta ajatustavasta;) että jos ihminen maksaa jostain asiasta rahaa niin siihen sitoutuu paremmÍn. JA ON TEHOKKAAMPI. Joo tottakai näin ehkä osaltaan, mutta siis valinnat voi silti olla vääriä.Rahan käyttö mittarina on kyllä harvinaisen väärä jos halutaan kouluttaa oikeasti motivoituneita ja taitavia yksilöitä. Eli kyllä se tehokkuus Suomen opiskelumaailmassa on todella saatava muualta kuin lukukausimaksuista. Jo tämä uusi sääntö jolloin opiskelijalla ei voi olla yhtä korkeakoulupaikkaa hakeakseen toista on aivan typerä. Mutta niin tähän kai tämä maailma menee. Että heti kaikki tehokkaasti. Eli kouluun-"oikea" ammatti-töihin. Välimuotoa ei voi olla. Mä oon ite asunu briteissä vuosia ja todella perehtyny tähän lukukausimaksuajatteluun. Mites Suomen pääsykokeet esim yliopistoon? Päästääkseen tietyille aloille opiskelemaan Suomessa, tulee oikeasti olla motivoitunut, että sinne pääsee sisään. Eli sillon sun oma älli ja motivaatio ratkaisee. EI RAHA. sä et voi ostaa mitää tutkintoa. Rikkaat rikastuu ajattelu. Mun yks paras ystävä ja kämppis on aussi ja valmistu juuri. Juteltii ja olin et ihana nyt sä sit valmistut. Kaveri vaan totes et ihanaa ja ihanaa et nyt on mentävä duunii ja äkkiä et painaa sellaset lainat niskassa ettei voi ees kuvitella et lähtis esim reissaa kun stressaa niin paljon ne älyttömät velat. Et niin ...AAH VOISIN JAUHAA TÄSTÄ IKUISUUDEN. Ajatellaan pieniä lukukausimaksuja, niin pieni maa kuin Suomi. Ei se eriarvosuus jää sitten siihen. Jo tällä hetkellä on koulujen (peruskoulujen) välillä on eroja jopa Suomessa.Ei ne edes pienet lukukausimaksut jää vaan sitten amkeihin tai yliopistoihin vaan ottaaksen tuon systeemin tulee omata se yksityiskoulujärjestelmä- ja RAHA- ajattelu. Ja Suomessa se ei onneksi vielä ole sitä. Mietitköhän nyt oikeesti tätä tekstiä ihan loppuun?
    Tykkään tästä sun blogista, mutta tämän tekstin ajatuksia en jaa kyllä sitten en yhtään..EN NIIN YHTÄÄN!
    ps. ehkä pistän nyt tän kaiken energian mitä tunteita tää herättää mussa tuohon omaan graduun ;)
    Hyvää kevättä ja mietippä tätä asiaa suuremmalta kantilta! Ihan yhteiskunnallisesti. Ja ota ne kauppislaiset lasit silmiltä hetkeks pois jookos!:P

    ReplyDelete
    Replies
    1. Hyvä Laura, olen samaa mieltä. Motivaatio on saatava jostain muualta kuin rahasta. Amen. :)

      Mutta sen olen minäkin huomannut, että amkissa tosiaan oli aluksi paljon opiskelijoita ja sit siitä karsiutui pikku hiljaa ne, joita ala ei kiinnostanut. Siihen pitäisi joku ratkaisu löytyä, mutta en usko sen olevan lukukausimaksun laitto. Ainoastaan lukukausimaksuja voisin ajatella henkilöille, jotka tulevat Eu:n ulkopuolelta opiskelemaan Suomeen. Tiedän tapauksia, joissa on tultu maailman toiselta puolen, saatu tutkinto ilmaiseksi ja sitten palattu takaisin kotimaahan. Käyttäen näin ilmaista koulutussysteemiä hyväksi. Mutta tällaisten hyväksikäyttäjien takia en halua lukukausimaksuja kaikille, koska ei olisi reilua, että ne tunnolliset kärsivät.

      Delete
  6. Kommentoisin hyvin lyhyesti tätä keskustelua rahasta, ite oon käyny sekä ilmasen ammattikoulun että yksityisen maksullisen ja voin sanua että panostus oli kaikilla ihan eri. Ammattikoulussa joka oli ilmanen kaikki teki tehtävät vähä niin ja näin, kokeisiin ei luettu vaan mentiin uusimaan melekeinpä aina, eikä vain kerran. Maksullisesa koulussa kaikki teki töitä koulun eteen ihan uskomattoman määrän, tunneilta ei oltu pois ja kokeisiin luettiin täyellä panostuksella ja autettiin toinen toisiamme että kaikki pääsis läpi, ja vielä hyvillä arvosanoilla. Yks kannustin oli myös, että kaikki sun asiat meni suoraan työnantajille, jos olit tunnilta myöhässä piti laittaa opettajalle sähköposti minkä takia, ja hän saatto tarvittaessa välittää tän viestin eteenpäin. Toki tää kannustin ei toimis suurilla ammattialoilla, jossa työnantajia on niin paljon eikä niitä voi tietää heti koulun alussa, niinkuin meillä oli. Mutta omasta mielestä ammattikorkeaan ja yliopistoon voisi laittaa pienen, ihan nimellisen vaikka vuosimaksun, kuitenkin että ihan köyhemmistäkin perheistä olisi varaa lähettää lapset, eikä menisi siihen mitä esim. Jenkeissä on. En asiaan oo sen enempää perehtyny muuta ku omasta kokemuksesta on tullu huomattua

    ReplyDelete
  7. Munkin kokemus on toi, että kun joutuu maksamaan, niin tekee ahkerammin, ja pohtii ja valitsee tarkasti sen, mistä maksaa. Kävin luokattoman lukion 4 vuodessa, amk:n pisimmässä maksimi-ajassa. Uusin kokeita aina, kun en jaksanut lukea ensimmäisillä kerroilla.Toisaalta oli hyvä, että sain käyttää tradenomi-opintoihini runsaasti aikaa, sillä muuten ne motivaation takia olisi jääneet kesken. AMK:n jälkeen pidin pari välivuotta: tein töitä, matkustin, keksin mikä oikeasti haluisin olla isona ja missä suorittaa opinnot. Muutin Australiaan ja maksoin (välivuosieni aikana tienaamani) n. 10 000 euroa, että sain suorittaa puolessatoista vuodessa maisterintutkinnon viestinnästä. Suoritin kurssit täsmällisesti: tein esseet ja tentit ajallaan. Pelotti, että joudun maksamaan pari tuhatta kurssista ja käymään kurssin uudelleen, jos en pääsisi läpi. Valmistuin normaaliajassa. Tein freelancerinä töitä, tulin Suomeen, päätin jatkaa opintojani aikuislinjalla. Opiskelin iltaisin lempi-ainettani valokuvausta ammattikoulussa, jossa mentiin koko ajan luokan mukana. Suoriuduin kaikesta ja valmistuin normaalissa ajassa. Ei pelkkä maksullisuus poista ongelmaa, vaan myös opintojen mielekkyys motivoi suorittamaan. Ja tieto siitä mihin konkreettisiin ammatteihin opintojen kautta voi päästä. Esim. ammattikoulun valokuvauslinja oli selkeä. Kun taas 18-vuotiaana tutkin ammatinvalintaoppaita, niin ne oli mielestäni sekavat eikä tosiaan opon kanssa kahdenkeskeiseen puhumiseen ollut varattu tuntia pidempään. Siksi ehkä päädyinkin aluksi "vääriin" tradenomi-opintoihin, jotka tosin nyt omaa valokuvaus-yrtiystäni pyörittäessä ovat tulleet tarpeeseen, niinkuin maisterin- ja ammattikoulu-tutkintonikin. En siis kannnata suomalaisten opintojen maksullisuutta, vaan opinto-ohjausta yms toimia, jotka ohjaavat nuoria oikeille urille. Muuttaisin myös opintotuen suorite-perusteiseksi eli ettei tulot vaikuta opintotukeen, vaan se peritään takaisin, jos opintopisteitä ei ole tarpeeksi. Ottaa päähän, että joka vuosi niitä joutui maksamaan, kun kävi töissä ja selviytyi myös opinnoista. Olin yhden välivuoden opintotoimistossa eräässä AMK:ssa töissä ja päivittäin tajusin, että selittämisellä nämä ikuiset opiskelijat nostivat tukija eivätkä edes käyneet koulun ohella juuri töissä. Argh, tulipa asiaa! ;) Sulla on tosi hyvä blogi!

    ReplyDelete
  8. Uskomatonta, mutta totta Jumala on aina suuri. Kun useita julkaisuja hakemuskopio pankin, sain laina läpi hyvin ystävällinen nainen. Lisätietoja antavat hänelle sähköpostitse osoitteessa: marilinetricha@mail.ru se tarjoaa lainoja € 30000 € 3.000.000.000 kenellekään pystyä palauttamaan sille korkoineen alhaisella nopeudella 2 % eivät epäile, että viesti. Tämä on täydellinen todellisuutta. Levitä sanaa ystävien ja perheen jotka ovat avun tarpeessa.
    takaisinmaksu alkaa viiden kuukauden kuluttua vastaanottamisesta luotto
    Jumala siunatkoon teitä.

    ReplyDelete
  9. Hei, haluat saada vankka, luotettava ja
    vakuudettoman lainan, jonka korko on 3%, jos kyllä yhteyttä
    Tänään sähköpostitse jerryloan3@gmail.com.we odotan
    Ota yhteyttä seuraavat tiedot
    nimi:
    Maa:
    Ammatti:
    lainat Tarkoitus
    kesto:
    Anna seuraavat tiedot.
    Paras tili ............
    Hellen | jerryloan3@gmail.com |

    ReplyDelete